Okkultismia taiteessa

Akseli Gallen-Kallelan Rakennus -freskon esityö (1903). Kansallisgalleria, kuva: Wikimedia Commons.

Akseli Gallen-Kallelan Rakennus -freskon esityö (1903). Kansallisgalleria, kuva: Wikimedia Commons.

Uteliaisuus on johtanut minua niinkuin useimpia muitakin koettamaan saada tietoa ja jonkinlaista vakaumusta siitä mitä on kuoleman toisella puolen. Nuorukaisena luin koko paljon mitä ruotsiksi oli käännettynä Svedenborgia ja sen jälkeen kahlailin teosofiankin sumuisilla soilla, mutta madame Blavatsky paljastui minulle hyvissä ajoin. Kirkkomme opetuksista olen myös selvillä, mutta mitään tietä en ole päässyt niinkään pitkälle että olisin voinut rakentaa päteväksi hyväksymääni mieskohtaista vakaumusta näistä asioista.
— Akseli Gallen-Kallela, 1924.
Kovakantisen kirjan graafiseen asuun ja kuvitukseen on panostettu. Kannessa ja otsikkosivuilla toistuvat esoteeriset symbolit, jotka ovat peräisin Gallen-Kallelan freskomaalauksista Juséliuksen mausoleumissa Porissa. Kuva: Vastapaino

Kovakantisen kirjan graafiseen asuun ja kuvitukseen on panostettu. Kannessa ja otsikkosivuilla toistuvat esoteeriset symbolit, jotka ovat peräisin Gallen-Kallelan freskomaalauksista Juséliuksen mausoleumissa Porissa. Kuva: Vastapaino

Nina Kokkisen uutuuskirja Totuudenetsijät : Esoteerinen henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa tarjoaa rakastettujen taiteilijoiden tuotantoon uuden näkökulman ja tulkinta-avaimen, joka on aikaisemmin jäänyt vähälle huomiolle. Syynä tähän on ollut pelko taiteilijoiden leimautumisesta okkultisteiksi ja heidän taiteensa arvostuksen alenemisesta. Kuitenkin vasta tämä näkökulma antaa mahdollisuuden heidän tuotantonsa, ja 1800-1900-lukujen vaihteen kulttuurin luonteen todelliseen ymmärtämiseen.

Esoteerisuudella tarkoitetaan hyväksytyn tieteen ja uskonnon ulkopuolelle suljettua tietoa ja uskomuksia. Okkultismi taas on uuden ajan esoteerisuutta, johon luetaan kuuluvaksi mm. spiritualismi, parapsykologia ja antroposofia. Kokkinen käyttää okkulttuurin käsitettä kuvaamaan esoteerisen henkisyyden ja kulttuurin muodostamaa miljöötä vuosisadan vaihteessa. Kyse oli (oppineen väestön keskuudessa) enemmänkin valtavirrasta kuin marginaalisesta ilmiöstä. Aikakauslehdistä saattoi lukea artikkeleita esimerkiksi selvänäköisyydestä ja telepatiasta.

Kyseinen aikakausi, fin de siècle oli erilaisten henkisten ilmiöiden ja uskonnollisten liikkeiden kulta-aikaa. Kaupungistuvassa, teollistuvassa ja maallistuvassa yhteiskunnassa heräsi kaipuu henkisyyteen, johon kaavoihinsa kangistunut kirkollinen kristillisyys ei pystynyt vastaamaan.“Uusi mystisismi” innoitti taiteilijoita, ja taide toimi turvapaikkana henkisyydelle.

Yöllä on ollut Kalle mun luonani, ei unissa, vaan paljon todellisemmin. Hän on paljon kasvanut. On niin outo tunne sen jälkeen.
— Pekka Halonen kirjeessä Maija Mäkiselle, Pariisi 29.2. 1894.

Nimensä mukaisesti kirja keskittyy kansallistaiteilijoiden asemaan nousseeseen kolmikkoon: Akseli Gallen-Kallelaan (1865-1931), Pekka Haloseen (1865-1933) ja Hugo Simbergiin (1873-1917). He jakoivat ajatuksen taiteen henkisestä ulottuvuudesta: taiteen kautta oli mahdollista löytää ja tulkita näkymättömiä, syvällisempiä todellisuuden tasoja.

Kirjan alussa kerrotaan Minna Canthin kesäkuussa 1893 emännöimästä spiritualistisesta istunnosta, johon osallistuivat sekä Halonen että hänen hyvä ystävänsä Gallen-Kallela. Istunnossa saatiin yhteys Pekka Halosen edellisenä vuonna kuolleen pikkuveljen Kallen henkeen, joka ilmestyi tälle myöhemminkin. Tapaus kuvaa hyvin taiteilijoiden avoimuutta henkisille ilmiöille. He etsivät vastauksia ja ottivat vaikutteita niin teosofiasta, spiritualismista, parapsykologiasta, vapaamuurariudesta, tolstoilaisuudesta kuin varhaisesta satanismistakin. Hugo Simberg tuli tähän piiriin vuonna 1895 päästessään Gallen-Kallelan oppilaaksi. Kiinnostus henkimaailman salaisuuksiin vaikutti suuresti myös hänen taiteensa kehittymiseen.

Hugo Simbergin käärmefresko Tampereen tuomiokirkon pääholvissa. Kuva: Wikimedia Commons.

Hugo Simbergin käärmefresko Tampereen tuomiokirkon pääholvissa. Kuva: Wikimedia Commons.

Suureen rooliin kirjassa nousevat Gallen-Kallelan ja Simbergin suurtyöt: Juséliuksen mausoleumi Porissa ja Johanneksen kirkko eli Tampereen tuomiokirkko. Gallen-Kallela suunnitteli ja toteutti 1899-1903 välillä vuorineuvos F.A. Juséliuksen tyttären Sigridin hautakappeliin laajat freskomaalaukset, joiden kuvasto henkii esoteerisuutta, kosmisia symboleita ja kalevalaisia teemoja. Simbergin käsialaa ovat 1903-1907 valmistuneet Johanneksen kirkon freskomaalaukset, jotka herättivät epäsovinnaisuudellaan tyrmistystä aikalaisissa. Tunnettuihin maalauksiin kuuluvat Haavoittunut enkeli, Kuoleman puutarha, Köynnöksenkantajat ja kirkon kattoholvin keskipisteessä kiemurteleva käärme. Halosen taiteesta tarkastellaan hänen vuosien 1896-1905 maalaamiaan alttaritauluja Pedersören, Mikkelin, Kotkan, Joroisten, Karstulan ja Vilppulan kirkkoihin. Alttaritaulujen kuva-aiheissa Halonen pyrki toteuttamaan tolstoilaisia näkemyksiään ja tuomaan esiin Jeesuksen todellista sanomaa, joita kirkon opetukset eivät Halosen mielestä vastanneet.

Totuudenetsijät perustuu Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella tutkijana työskentelevän Nina Kokkisen akateemiseen väitöstutkimukseen. Tätä ei kannata säikähtää, sillä Kokkinen kirjoittaa yleiskielistä ja sujuvaa tekstiä ilman akateemista jargonia. Kirjaa voikin suositella syyslukemiseksi kaikille, joita Gallen-Kallelan, Halosen ja Simbergin taiteen taustat ja aikakauden kulttuurihistoria kiinnostavat. Kokkinen on myös kuratoinut kirjan teemoihin liittyvän näyttelyn Sielun silmä, joka on on ollut kesän ajan esillä Gallen-Kallelan Museossa ja syksyllä Tikanojan taidekodissa Vaasassa.

Nina Kokkinen: Totuudenetsijät, Esoteerinen henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa.

Vastapaino, 2019. 310 sivua.

Hugo Simbergin fresko Haavoittunut enkeli (1905) Johanneksen kirkossa (nyk. Tampereen tuomiokirkko). Kuva: Wikimedia Commons.

Hugo Simbergin fresko Haavoittunut enkeli (1905) Johanneksen kirkossa (nyk. Tampereen tuomiokirkko). Kuva: Wikimedia Commons.