Maaginen mittumaari

Keskikesän iloinen juhla juhannus (mittumaari) on kohta käsillä. Juhannuskokon äärellä tulee ehkä mietittyä, mistä koko juhannus, ja nämä kaikki oudot tavat juontavat juurensa? Erilaisia keskikesän perinteitä riittäisi vaikka kokonaisen kirjan verran, joten keskityn tässä lähinnä kotimaisiin keskikesän perinteisiin. Lisäksi kerron, miten sananjalka liittyy juhannukseen, ja miksi sellainen kannattaisi etsiä käsiinsä juhannusyönä!

Miksi juhannusta vietetään?

Juhannus on suomalaisille yhä tärkeä juhla, jota vietetään luonnon läheisyydessä mökillä, mikäli suinkin mahdollista. Sana “juhannus” viittaa Johannes Kastajaan, jonka syntymäpäiväksi 24. kesäkuuta nimettiin katolisen kirkon toimesta 400-luvulla. Suomessa juhannus siirrettiin kesäkuun 20. ja 26. päivien väliselle lauantaille vuonna 1955. Keskikesän juhla on kuitenkin ikiaikaista perua, ja sitä on vietetty alunperin kesäpäivänseisauksena: vuoden pisimpänä päivänä, joka ajoittuu 20.-22. kesäkuuta välille. Juhannukseen liittyvät traditiomme ja tunnetut juhannustaiat ovatkin perua alkuperäisestä keskikesän vietosta, jossa juhlittiin auringon lämpöä, luonnon kasvuvoimaa ja hedelmällisyyttä. Tähän liittyy vanha tapa laittaa ovenpieliin juhannuskoivut ja koristella tupa sisäpuolelta tuoreilla haavan-ja pihlajanlehdillä, sillä vihreät lehvät edustivat keskikesällä huipussaan olevaa luonnon kasvuvoimaa. Juhannuksen jälkeen lehvät kuivattiin ja syötettiin karjalle talven aikana.

Juhannusyön taikoja

-Juokse alastomana ruisvainiolla ojien yli hypäten, niin yhdeksännellä ojalla tulee puoliso vastaan (viljelijä ei tästä pidä, joten omalla vastuulla).

-Kerää pulloon juhannusyönä kasvien pinnalle kerääntyvää kastevettä, joka edustaa luonnon elinvoimaa.

-Kieri alastomana sellaisen talon pellossa, jossa kiinnostuksenkohteesi asuu. Näin pellon kaste tarttuu ihoosi, tehden sinusta entistä hehkeämmän. Lisäksi kun mielitiettysi syö tästä viljasta tehtyä leipää, nousee lempi häneenkin.

Juhannuksena on harrastettu myös pahantahtoisia taikoja. Viljaonnea voitiin varastaa keräämällä naapurin hyväkasvuiselta pellolta kastetta ja viemällä se omalle pellolle.

Ennustaminen

-Laita yöksi tyynyn alle nelilehtinen apila tai yhdeksällä heinällä sidottu kukkaseppele, jotta näkisit tulevan kosijasi unessa.

-Aseta peilit vastakkain ja katso peiliin toisen peilin kautta, niin näet tulevan puolisosi.

Peilillä ennustaminen. Samaa tekniikkaa on käytetty uuden vuoden yönä, kuten tässä kuvassa ajalta 1907-23. Kuvaaja Samuli Paulaharju. Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat, Kansatieteen kuvakokoelma.

Juhannuskokko ja miestä väkevämmät

“Quin Rauni Ukon Naini härsky / ialosti Wkoi Pohiasti pärsky.”

— Mikael Agricola

Keskikesän juhla oli pyhitetty taivaan jumala Ukolle, jonka suosiollisuudesta elintärkeän satokauden sääolosuhteet riippuivat. Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla. Mitä enemmän Ukon maljoja juotiin, sitä parempaa satoa voitiin toivoa. Mikael Agricolan riimittely “Quin Rauni Ukon Naini härsky / ialosti Wkoi Pohiasti pärsky / se sis annoi Ilman ja Wdhen Tulon” on tulkittu siten, että ukkosen jyrinä viittaa Ukon ja hänen puolisonsa Raunin yhdyntään, taivaan ja maan jumalten liittoon. Tämä heijastuu maan päällä sadon antavana sateena ja kasvien, ihmisten ja eläinten hedelmällisyytenä.

Juhannuskokon polttamisen tarkoituksena taasen oli ei-toivottujen henkiolentojen karkoittaminen. Myös meluamisella ja ilonpidolla karkoitettiin pahoja henkiä ja kummituksia, joiden tiedettiin liikkuvan juhannusyönä valtoimenaan.

Juhannuksen maagiset kasvit

Sananjalka

“We have the receipt of fern-seed, we walk invisible.”

— Shakespeare: Henry IV.

Tänä juhannuksena etsi yön tullessa mökin pihalta sananjalka (Pteridium aquilinum). Sanikkaisiin kuuluvaa kasvia tavataan yleisesti Etelä-Lappia myöten (myös muita sanikkaisia on käytetty samaan tapaan). Leikkaamalla sananjalan varren tyvestä viistosti poikki juhannusyönä voit nähdä siinä kirjaimia. Laittamalla sananjalan juuren yöksi tyynyn alle voit nähdä enneunia ja saada unessa ratkaisuja ongelmiisi. Kasvitieteellisesti sananjalan ei itiökasvina pitäisi kukkia laisinkaan, mutta vanhan kansan mukaan sen voi nähdä kukkivan juuri juhannusyönä. Kukkimisen hetkellä muodostuu siemen, jonka voi napata levittämällä puhtaan valkoisen lakanan kasvin alle ja odottamalla aivan hiljaa. Tämä vaatii rohkeutta, sillä henkiolennot – keijut ja haltijat, tai jopa pirut – vartioivat sananjalan kukintaa. Siemenet olivat hyvin haluttuja, sillä niitä pidettiin todella voimallisina – niiden kantaja pystyi jopa muuttamaan itsensä näkymättömäksi. Katolinen kirkko katsoi tarpeelliseksi kieltää juhannusöisen sananjalan siementen keräämisen vuonna 1612. Myös sananjalan itiöillä on ollut monenlaista maagista käyttöä ja niiden uskottiin mm. suojelevan ukkoselta ja salamoilta.

Muita keskikesän juhlaan liitettyjä kasveja eurooppalaisissa traditioissa ovat olleet mm. laventeli ja mäkikuisma, rakkauteen, hedelmällisyyteen ja selvänäkökykyyn liitetyt pujo, mesiangervo ja rohtorautayrtti sekä Aurinkoon liitetty kehäkukka.

Aurinkoista ja lemmekästä juhannusta!

Lähteet:

Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko, samaaneista saunatonttuihin. Gaudeamus, 2014.

Risto Pulkkinen ja Stina Lindfors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja. Gaudeamus, 2016.

Sinikka Piippo: Kasvien maaginen maailma. Tammi, 2019.

http://neba.finlit.fi/blogi/kukkiva-sananjalka/

Wikipedia

EDIT: Julkaistu ensimmäisen kerran 16.6.2019.

Ethän käytä kuviani ilman lupaa!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Vieritä ylös