…että Pahuus, joca paljon walda on saanut, tulis rangaistuxi ja nijn palion cuin mahdollinen on pois estetyxi, nijn myös Jumalan Wiha cuin semmoisen cauhian pahan Työn tähden Maan ja Waldacunnan ylitze taidas käydä, tulis sowitetuxi ja lepytetyxi, sen caldaiset Waimot cuolemahan, tämän Placatin sisälläpitämisen jälken Duomita.
”
— Cunig.sen Maij:tin Asetus Lasten Murhasta 1.3.1681
Tutulla kotiseudulla on pimeä historiansa, jonka jälkipolvet ehkä mieluiten unohtaisivat. Lähes joka pitäjästä löytyy mestauspaikka, jossa oikeutta on jaettu pyövelin kirveen kautta.
Yksi Vähänkyrön mestauspaikoista oli Haarajoen kylässä. Mestauskalliolla oli vilskettä varsinkin 1600-luvulla, jolloin oikeuskäytäntö perustettiin Raamatun ns. Mooseksen lakiin. Rikokset oli sovitettava verellä ja synnintekijöiden pelättiin vetävän Jumalan vihan koko valtakunnan ylle.
Hengellään joutui maksamaan monista teoista, joita nykyään ei pidetä kovin törkeinä tai jotka eivät nykykäsityksen mukaan ole lainvastaisia. Tällaisia rikoksia olivat esimerkiksi aviorikokset, vanhempien solvaaminen tai taikuuden harjoittaminen. Läheskään kaikkia kuolemantuomioita ei tosin pantu käytäntöön, sillä ne oli käsiteltävä hovioikeudessa, jossa tuomio saattoi vielä lieventyä.
Kuolemantuomiot toimeenpantiin julkisesti, sillä pelotusvaikutuksen uskottiin ehkäisevän rikollisuutta ja julkinen häpeä oli osa rangaistusta. Mestauksia kutsuttiin seuraamaan kaikki asukkaat ikään katsomatta. Järjesteltävää oli paljon, varsinkin jos mestattavana oli noita, lapsenmurhaaja tai eläimeensekaantuja, joiden ruumiiden polttamista varten oli rakennettava kunnon rovio. Suotuisalla tuulella kitkerä savu kulkeutui pois haarajokisten pihoista vöyriläisten harmiksi.
Pohjanmaalla pyövelin pölkylle näyttää päätyneen paljon ihmisiä alueen väkilukuun nähden. Aihetta tutkineen Mikko Moilasen mukaan vuosien 1625-1825 aikana Vöyrillä mestattiin 25 ja Mustasaaressa 17 henkilöä, kun väkiluvultaan suuremmissa kaupungeissa Turussa mestattuja oli 90 ja Helsingissä 30.
Kuolemantuomiot kerääntyivät monesti yhteiskunnan huono-osaisille. Mestoosplassin infotaulussa kerrotaan vuonna 1762 huoruudesta ja lapsenmurhasta tuomionsa saaneiden lampuoti Matti Heikinpojan ja sotilaan vaimo Kaarina Juhantyttären surullinen tarina.
Paikka on käymisen arvoinen. Kyltin kohdalta kääntyy pieni tie oikealle. Se jatkuu helppokulkuisena polkuna ylös kalliolle, jonne on pystytetty paikan historiasta kertovat infotaulut.
Lisää aiheesta:
- Armas Luukko: Etelä-Pohjanmaan historia III, 1987.
- Artikkeli: Heidät Suomi mestasi
MESTOOSPLASSI
Sijainti: Reitti 718
Vöyrintie 281, 66500 Vähäkyrö.
Viitoitettu
EDIT: Julkaistu alunperin 25.4.2019. Lue lisää Mestoosplassista kirjastani Noitia, kalloja, vedenhenkiä – Maaginen matkaopas Pohjanmaalle.
Ethän käytä kuviani ilman lupaa.
